Uusien tapojen oppiminen on tärkeää, sillä siten pääsee elämän ytimeen



Jos yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin ei ihme, jos kymmenen tuhatta kuvaa hölöttää liikaa. Hovihankkijani Ifolor ilmoitti, että tänään tilatuista saa 20 % alea. Kun on tullut totutettua lapset sun muut siihen, että kyllä mummo tekee joululahjaksi kalenterin, niin sitä arvostaa prosentteja. Niinpä olen tässä jo jonkin aikaa selannut tämän vuoden kuvia sillä silmällä. Nyt se silmä on ihan umpiuupunut ja korvissa soi. Kuvista ei todellakaan ole pulaa, joten mitä tässä valittamaan. Yhden viikon kuvista saisi ihan kevyesti kalenterit koko suvulle. Mutta kun sitä pitää valita ja verrata ja kaivaa ja kuopia. Josko tuolla olis? ja olisko tämä jotenkin parempi? ja millainen tunnelma sopisi huhtikuuhun? Että jos minusta ei välillä kuulu mitään, niin syy on enimmäkseen aina valokuvien. Kyllä minä yritän fengsuijata niitäkin välillä. On useampi giga jo taas heitetty roskikseen. Mutta vielä on jotain jäljellä ja joka päivä tulee lisää. Normaaliaikoina otan sellaisen 100-150 kuvaa päivässä, mutta vanhojen selailu johtaa jopa sellaiseen tilanteeseen, että otan vain muutaman kuvan. Eilenkin otin vain kaksi. Ihan ilman yhtään kuvaa en kyllä selviä yhdestäkään päivästä. Minulla on joku paha tauti selvästi. Onkohan se kuvoosi? Kuvoosini on sellaista luokkaa, etten edes voi valittaa mistään neuloosista, joka ilmenee minulla ihan mietona. Koettakaa olla sairastumatta kuvoosiin, jos haluatte pysyä järjissänne. Onko kukaan kuullut kameroista, joissa on linssinsuojus, jota ei saa pois?