Kyllä tämä osa-aikaisuus tekee hyvää ihmiselle. Aloitinhan minä jo reilu vuosi sitten psyykata itseäni, ettei mikään tärkeä katoa vaikken juoksiskaan koko. Hoin mielessäni mantraa minuneitarvitseminuneiolepakko aina, kun rupesin käymään liian kovilla kierroksilla. Tein tiukan periaatepäätöksen, etten juokse bussiin vaikka kuinka näkisin, että bussi on tulossa. Päätin, että elämä ei romahda, jos joku kohta on vähän hunnigolla. Sovin itseni kanssa, että kyllä sitä saa vähän hellittää ja tehdä kivoja juttuja tai jopa olla tekemättä. Kyllä nämä päätökset auttoivat jonkin verran, mutta se vaati melkoista paneutumista ja yrittämistä. Nyt huomaan usein olevani rentoutunut, hyväntuulinen, onnellinen ihan noin vain. Hymyilen paljon enemmän. Elämä tuntuu mukavammalta. Töissäkin on kivaa. Siis, tietenkin välillä ottaa päähän ja joku pikkujuttu saa aikaan kiehuntaa, mutta harvoin verrattuna aikaan vaikkapa vuosi, puhumattakaan kaksi, sitten. Ihmeellistä!
2 kommenttia:
Kiva, että tunnet olosi rentoutuneeksi. Osa-aikaisuus on siis tehnyt hyvää.
Kyllä osa-aikaisuus on tehnyt hyvää, erittäin hyvää. Onneksi uskalsin heittäytyä.
Lähetä kommentti