Olen muuttanut

Uusi päivä koittaa. Olen muuttanut ja olen muuttunut. Osa-aikaisuus on ohi. Kiitos kaikille, jotka jaoitte ositetun elämäni. Tervetuloa jatkamaan kokonaista.

Lopun alkua

Nyt alkaa olla aika kiittää kaikkia ja toivottaa hyvää jatkoa. On kaikenlaista ohjelmaa loppuvuodeksi, joten en ehkä ehdi täällä oleilemaan. Ensin pyyntö: Kävisivätkö Anne, Saga, Laiskiainen ja Sohva valkkaamassa kirjan, jos haluavat.

Ja sitten pieni loppukilpailu: Arvatkaa, paljonko minulla on lankoja vuoden lopussa. Lähimmäksi osunut saa jonkin pienen yllätyksen. Arvausaikaa on vuoden loppuun.

Hyvää Joulua

Oli kiva aatto ja nyt on vähän uupunut olo, joten vain näitä heikkolaatuisia kuvia:

Joulukalenterisukat valmistuivat ajoissa

mutta viimevuotisella ohjeella tehdyistä toinen valmistui vasta lahjojen jaon jälkeen. Mutta on se nyt omistajallaan.

Kalenterin vikasta luukusta tuli tilkkutyökirja,

Sohvalaiset lahjoittivat väriä elämään

ja SNYni eli Susanna lukemista.

Joululahjavaihtoparini Olga oli todella tarkkaan lukenut ilmoittautumislomakkeeni. Paketissa oli lempinamujani, ihanaa lankaa, söpö sydänrasia, jouluisia lautasliinoja ja kortti sekä uskomattoman taidokkaasti tehdyt juuri minun väriset sukat.

Kiitos kaiklle!

Luukku 24

Jouluaatoksi kaikki kokoontuivat Mammuttilaan. Oli mukavaa, että Modoc oli palannut kotimaahan ja myös Shardik ehti juhlimaan ystävien kanssa. Aamupalalla mietittiin päivän ruokalistaa. Aattonahan pitää olla, riisipuuroa, rosollia, torttuja. Mutta ei kait mammutit kinkkua syö? Toisaalta vieraana on kaksi petoeläintä, jotka ehkä kaipaisivat lihaakin. Sovittiin, että hankitaan kaikkea ja jokainen saa syödä mitä haluaa. Jääluu sanoi, että hän syö vain pipareita ja karkkia, mutta Pitkähammas totesi, ettei sellaisella ruokavaliolla jaksa avata lahjoja. Jääluu lupasi syödä vaikka kinkkua, jos se siitä on kiinni, sillä tärkeintähän on kuitenkin lahjat. Modoc väitti, että tärkeintä on rakkaus.
Ja niin kului aattopäivä iltaan. Jääluukin jaksoi avata lahjansa ja nukahti tyytyväisenä. Muut valvoivat myöhään suunnitellen seuraavan vuoden retkiä. Ehkä mekin tapaamme taas ensi vuonna.

Tuima on tuuli ja pimeä on taivo

Mustuus on nyt mustaakin mustempaa kuten pitääkin, kun elämme vuoden synkimpiä aikoja. Suunta on kuitenkin kohti valoa. Minulla on täällä kaikki vaiheessa. Yritän lopettaa vaiheet ja siirtyä nautiskelun puolella. Olen niin sisäistynyt näiden neuleiden sun muiden keskelle, että kova kaipuu ulos tunkee kiivaasti esiin. Nyt olisi hyvä lenkkisää, kun ei ole liukasta, mutta peruskoiralenkeillä ajattelin pärjätä niin pitkään, että pääsen vaiheista eroon.

Joulukalenteritkin alkavat vedellä viimeisiään. Tilanne on tällä hetkellä se, että Possu johtaa. Possu ei kuitenkaan halua kirjoja, joten kaikki kalenteriin reagoineet pääsevät jaolle järjestyksessä.

1. Pöllöllä on nyt 4 pistettä, joten Pöllö saa ensin valita haluamansa kirjan.
• Ulla-Leena Lundberg: Leo
• Carl Sagan: Ensimmäinen yhteys
• PetShop of Horrors (magnakauhua)
• Haruki Murasaki: 1Q84
• Outi Pakkanen: Pelistä poi
• Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä
• Leena Lehtolainen: Kuparisydän
2. Kun Pöllö on valinnut omansa, saa joukkue Susanna/SusannanMies, jolla on kaksi pistettä ja paljon yrityksiä,  valita yhden jäljellejääneistä
3. Sitten AnonyymiAnne, jolla on kaksi pistettä, valitsee yhden lopuista,
4. Sitten on Sagan vuoro valita. Hänellä ei ole pisteitä, mutta yritystä kuitenkin
5. Seuraavana on Laiskiainen, joka myös aluksi yritti, mutta jäi pisteittä
6. Viimeisenä valitsee SininenSohva, joka on käynyt kommentoimassa ottamatta kantaa siihen, mikä kirja on kyseessä

Valinnoilla ei ole kiire. Voitte miettiä rauhassa. Jos joku ei halua vuorollaan valita, siitä olisi hyvä ilmoittaa, jotta seuraava pääsee nappaamaan omansa. Osa kirjoista on upouusia, mutta suurin osa kulunutta divarikamaa, joten ei kannata ottaa paineita, jos ei innosta. Laitan jäljelle jääneet kierrätykseen.

Näköjään tuo tasalukukin ehti täyttyä vaikka olin ihan varma, ettei tämä blogi enää yllä moisiin lukemiin. Palaan asiaan jossain vaiheessa ennen vuoden vaihdetta.

Taisin myös unohtaa kertoa Susannalle, mitä olen tehnyt langoilleni. Kirjanpito jäi jälkeen kesällä, kun unohdin punnita tekeleitä. Niinpä päätin aloittaa senkin uudestaan uuden blogin myötä. Nyt olen vain ostellut lisää lankoja, jotta on, mistä ottaa.

Ja kalenterivaihtokin alkaa loppua. Huomiseksi on iso jännä paketti, mutta huomenna avaan kaikki paketit vasta, kun olen tullut sukusyömingeiltä kotiin. Ja ehkä vielä myöhemminkin, kun naapuri uhkaili tulevansa illalla käymään. Mutta tähänastiset luukut

Luukku 20 Valoa pimeyteen

Luukku 21. Vihreä on ollut kalenterin pääväri.

Luukku 22. Tonttu pääsi ison tontun kainaloon.

Luukku 23. Paksut puupuikot, nro 8. Minulla on hirveästi tosi ohuita puikkoja. Olen näköjään ennen vääntänyt tiukkaa neulosta. Nyt olen tottunut jo vähän paksumpiin, joten hyvä, kun tosi paksutkin on odottamassa.

Luukku 23

Mukava oli Jääluun herätä aatonaattoaamuna, kun pääsi syömään aamupalaa Popolin kanssa. Pitkähammas oli keittänyt teetä kolmelle, mutta Popolia kiinnosti enemmän Jääluun aamumurot. Mielellään Jääluu jakoi muroannoksensa Popolin kanssa. Popol kertoili, mitä oli tehnyt vuoden mittaan ja kyseli, miten Jääluun koulu on sujunut. Jääluuhan oli jo koululainen, eikä mikään pikkuipana. Koulussa Jääluu oli oppinut lukemaan ja laskemaan ja tekemään kaikenlaisia kivoja juttuja. Jääluu oli myös tehnyt ihan omin käsin joululahjat kaikille. Nyt piti äkkiä tehdä jotain Popolillekin. Popol nimittäin aikoi viettää joulua mammuttiperheen kanssa. Jääluu kertoi myös Shardikin tulevan huomenna. Huomennahan on vihdoinkin aatto.

Luukku 22

Ihanaa! Aurinko paistoi ja pulkkamäkeen päästiin. 

Pitkähammas oli unohtanut piponsa kotiin, joten Hopeaturkki antoi kaulahuivinsa ja käski Pitkähammasta pukemaan se päälleen. "Ei tällainen kirjava huntu sovi itseäänkunnioittavalle mammuttiurokselle", nurisi Pitkähammas. "Itseäänkunnioittavalle urokselle ei sovi hankkia tautia juuri jouluksi, joten huivi päähän!" komensi Hopeaturkki, eikä asiasta keskusteltu sen enempää.

Päivä oli tosi mukava. Kaikki laskivat mäkeä mukkelismakkelis, kiipesivät takaisin ylös ja uudestaan alas. Aika kului niin huomaamatta, että kotiin mentiin vasta iltaruoalle. Jääluu oli niin väsynyt, että nukahti melkein heti. Jotain epämääräistä huomisesta ja vieraista kuului sen korviin juuri ennenkuin uni voitti.