Eilen julkisessa kulkuneuvossa huomasin edessä olevan selittävän kovasti jotain. Tietenkin ajattelin, että hän puhui kännykkään. Niinhän nyt ajatellaan. Jonkin ajan kuluttua totesin, ettei hänellä mitään kännykkää ole vaan hän puhelee itsekseen. Oli ilmeisesti vähän riidoissa itsensä kanssa, kun oli niin tiukka äänensävy ja laajat eleet. Näin se maailma muuttuu: Ennen yksinpuhujaa pidettiin outona, nyt yksinpuhuminen on yleisimpiä harrastuksia. Ehkä joskus olisi viisaampaa harrastaa sitä yksinpuhelua ilman kännykkää. Voisi säästyä paljolta.
Untakin näin viime yönä, kun eilen niiden puutetta valitin. Niin ne toiveet toteutuvat. Muista en tietenkään enää, kun en jaksanut ruveta muistiinkirjaamaan. Painajainen se kuitenkin oli, joten ehkä parempikin, etten muista.
6 kommenttia:
Kuntokuuri, mahtavaa! Unet ovat harvoin muistissa aamulla, yöllä saatan herätessäni vielä muistaakin. Nopeasti ne unohtuvat, ei niitä ehdi muistiin kirjata. Kauniita kuvia, tämäkin syystalven tilanne: maatuvat lehdet ja vesilätäkkö, kaunis sammal peittää oksaa.
Oho! Enpä oo itte kyllä koskaan törmänny moiseen itsensä kanssa kinastelevaan yksinpuhujaan! ;)
Oli siinä varmaan kanssa matkustajilla ihmettelemistä :)
Kiitos suuresti, paketista !
Kiva, kun kävit :)
Kuntokuuri on edelleen voimissaan ja unet unohtuneet eli sitä samaa. Mutta luonto on aina kaunis :)
Katsopas ympärillesi sillä silmällä ;) Minäkin luulin pitkään, että kyse on puhelinkeskustelusta.
Kiitos sinulle! Vaikka en aina kommentoi, työsi ilahduttavat joka päivä :)
Lähetä kommentti